En ole julkaissut tätä kirjoitusta, sillä koin että se tuottaisi minulle suurta häpeää jne.
Nyt kuitenkin voin julkaista tämän kirjoituksen,
koska tapahtunut ei merkitse minulle enää yhtikäs mitään.
Koko tuo tilanne on henkilöineen menneen talven lumia.
Tässä siis julkaisematon kirjoitus! Enjoy! :
Tänään tapahtui jotain ennennäkemätöntä... Siitä lisää seuraavassa..
Oli aivan tavallinen päivä. Koulupäivä. Työpäivä.
Oltiin pajalla laatottamassa. Kesken hommien jossain klo 12 maissa mentiin syömään.
Ja tästä se tarina itseasiassa alkaa....
Tarina..
Luokkatoverini "Vipeltäjä" riensi ensimmäisenä ruokalaan. Hän juoksi sinne,
kuin pieni lapsi lelukauppaan . Minä seurasin häntä maltillisesti, mutta kylmän rauhallisesti.
Yhtäkkiä...
Näin ruokalan perukoilla istumassa oppilaitoksemme kauneimman neidon..
Hän istui luokkatoveriensä seurassa, n. 20 metrin päässä minusta ja ruokailulinjastoista.
Henkeni salpaantui.. Käteni hikosivat.. Sydän alkoi jyskyttämään kuin vastaan tuleva höyryveturi..
Otin kalakeittoa linjastosta ja jatkoin matkaa. Tuskin edes vilkaisin häneen....
MUTTA!
Voi kun se olisi oikeasti mennytkin noin... Mutta ei...
Seuraavassa kerron teille rakkaat lukijat, miten se oikeasti menikään.....
Olin siis ruokailulinjastossa. Otin kalakeittoa. Seuraavaksi otin lasillisen maitoa.
Laitoin lasin tarjottimelleni. Ajattelin kääntyä ja katsoa kyseistä neitoa silmiin ja hymyillä...
Siinä samassa kun tein kaiken tämän oli maitolasini kaatunut tarjottimellani ja kaikki maidot olivat lentäneet pitkin pitäjää! .......... KAIKKI ruokalan ihmiset alkoivat rehottaa ja röhnöttää naurusta...
Kuulen vieläkin kuinka he harmoniassa tirskuivat ja vinkuivat kustannuksellani.....
Kuinka reagoida kaikkeen tähän?
Tämä saattaa olla ensimmäinen kerta sitten housuun paskomisen kun olen viimeksi hävennyt jotain...
Opin ainakin etten yritä tehdä kolmea asiaa samaan aikaan ENÄÄ KOSKAAN!

Paremman huomisen toivossa
Mr. Klanipää.


