Klani's Farewell

Hyvää päivää rakkaat lukijat. 

Aika on kuin tiimalasin hiekka - Mrs. Books
Aika on kulunut nopeasti ja "Uuden alun" alkamisesta on kulunut jo reilu vuosi!
Voi miten aika meneekin niin nopeasti...
Tuntuu haikealta katsella kuvia vanhasta kunnon klanista.

Vaikka leikkasin hiukseni pois jo reilu vuosi sitten, on minulla vieläkin lyhyet hiukset.
Voi kuinka minulla on jo ikävä vanhoja hiuksiani, rakasta kuomaa, klania!
Mietin silloin tällöin, että pitäisikö taas ajaa hukset pois...

Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että EI!
Sen takia, koska nyt sillä ei olisi mitään merkitystä!
En voi ottaa "Uuden Alkua" uusiksi..
Miksi?
Ei ole mitään mitä aloittaa alusta tai pyyhkiä pois...


Farewell?
Kyllä.. Nämä totisesti ovat klanin jäähyväiset..
Hiukseni ovat kasvaneet jo selkeästi pois kaljusta..
Ei ole enää paluuta entiseen..
Minun täytyy jatkaa eteenpäin!
Tietysti se on vaikeaa.... Sillä muistot säilyvät...
Mutta lupaan! Minä lupaan, että klani tulee takaisin vielä!
Ja Klani tulee vielä takaisin... Takaisin.... Takaisin....

Mutta!
Älkää olko huolissanne!
Vaikka "Uuden alku" vaati ensi käteen radikaalia hiusten operointia.
Vaikka minulla ei enää ole ns. "nutipäätä" , niin kyse on silti "Uuden Alusta."
Aion jatkaa elämääni ja sen purkamista tässä yhteiskunnassa ja tässä blogissa.
Olenhan minä kaikesta huolimatta yhä...

Mr. Klanipää






TO BE CONTINUED........

"KUTSUNTATILAISUUDESSA"

Viime perjantaina olin kutsuntatilaisuudessa Kouvolatalolla

Olin kuulut muutamalta ystävältäni, että paikan päälle kannattaa mennä jo hyvissä ajoin, ajoissa, etuajassa.
Kello löi 8:10 kun olin Kouvolatalossa sisäpuolella. Astuin eteiseen ja huomasin muitakin ikäisiäni nuorukaisia odottelemassa! VOI EI! En ollut ensimmäisten joukossa!

Mutta..
Kun tuli aika siirtyä auditorion puolelle, niin ohitin ns. "pikakävelyllä" muutaman nahjuksen!
Olin siis seitsemäntenä Auditoriossa.. VOI EI!

Onni onnettomuudessa!
"POJAT! SIIRTYKÄÄ PYKÄLÄ YLÖSPÄIN!" kuului Majurin karjaisu. Olimme menneet vahingossa kutsuvieraiden paikoille! Aikani oli koittanut! Nopealla syöksymisellä ja räväkällä lähdöllä saattaisin päästä kolmanneksi istumajärjestyksessä! Suuri Jouksukilpailu istumapaikoista oli alkanut! Kaikki tulevat palvelukseen astujat säntäilivät eteenpäin! Olin joutua jo viimeiseksi... Kunnes... Kunnes! Ketteryydestä oli enemmän hyötyä, Väkivalta hävisi tällä kertaa! Olin Istumajärjestyksessä kolmas! Voitte varmasti kuvitella, kuinka oloni oli voittaja! VOITTAJA!

Tilaisuus alkaa..
Rivi jolla olimme aluksi istuneet "Kutsuvieraat" alkoi täyttymään erilaisista ihmisistä.. Mukana oli Sotaveteraani vaimonsa kanssa! Voi miten tunsin suurta kunnioitusta heitä kohtaan... ISÄNMAA <3
Yhtäkkiä Majuri karjaisi "HUOMIO!"  Siinä samassa kaikki salissa olijat kääntyivät ovea kohti ja seurasimme katseella kun saliin astui EVERSTILUUTNANTTI! Voi miten tunsin suurta kunnioitusta näitä ihmisiä kohtaan! Olin kuin lajitoveri heidän kanssaan! Armeijansänkipäät! Olimme kaikki yhtä!

Kutsuntalautakunta..
Kun tilaisuus auditoriossa oli ohi, aloimme siirtyä "Kutsuntalautakuntaan", jossa päätettiin mihin menemme palvelukseen.. Jännitys oli huipussaan, sillä halusin Utin jääkärirykmenttiin ensi kesänä toisessa saapumiserässä ystäväni Little Drummerboyn kanssa.. Tiesin että Drummerboy oli päässyt sinne jo aiempana päivänä. Nyt oli siis vuorossa minun vuoroni! Kutsuntalautakuntaan kuului Majuri ja kaksi muuta isoa kihoa..
Majuri: "Eli Utti on sinulla tässä ensimmäisenä?"
Klani: "kyllä! eli ens kesänä haluisin!"
Majuri: "Seo täysi jo. Laitetaan sinut Uttiin 2013 talvella."
Klani:" EI EI EI! menen mielummin kotkaan kirkonmaalle 2013 talvella!"
MAjuri: "Hyvä on tehdäänkö kaupat?"
Klani: "Tehdään vaan."

Miten tässä näin kävi?
Olin hämmentynyt.. Hyvin hämmentynyt... Utti ei onnistunut... Emme päässeet Little Drummerboyn kanssa samaan paikkaan...

Loppu hyvin kaikki hyvin!
Kuulin, että ystäväni Tohtori tulee samaan paikkaan suorittamaan asepalvelustaan!

TERVEISIN 

MR. KLANIPÄÄ

Pieni maailma.

Hei rakkaat blogiystävät!
On kulunut jo muutama hetki aiemmasta merkinnästä!

Eräänä päivänä tapahtui kuitenkin uskomaton tarina!
... jonka kuulette seuraavaksi.....

Oli maanantai, linnut lauloivat :"KVIIIK KVIIK!"
Olin menossa ystävälleni ylistysbändireeneihin..

Taustaa:
Hän asuaa kerrostalossa ja olin autolla liikenteessä!
Jätin sitten auton viereisen kerrostalon parkkiin..
......

Pari tuntia vierähti laulellessa ja soitellessa, kunnes lähdin kotiin...
Kotimatkalla huomasin tuulilasissa olevan lapun!
Olin aivan paniikissa! EIH TULIKO SAKKOA!?
OISKO SINNE PITÄNY LAITTAA KIEKKO.....

Kotiin päästyäni luin mitä lapussa sanottiin:
"Hei ! Autosi on jätetty varatulle paikalle !
Jos asiassa on jotain epäselvää, niin otatko
ystävällisesti yhteyttä p. 555 987 789 / Irma"

Olin helpottunut ja nauroin tilanteelle!
HUH! selvisin ilman sakkoa!

Ajattelin etten ota yhteyttä kyseiseen henkilöön,
sillä en asioi talossa juuri koskaan..

Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että täytyy pahoitella
ja toivottaa hyvät syksyn jatkot kyseiselle henkilölle!

Siinä samassa kun olin lähettänyt viestin tuli mieleeni!
EIH LAULUNOPETTAJANI IRMA ASUU KYSEISESSÄ KERROSTALOSSA!
Tarkistin samantien lähetetyt viestit! ensimmäisenä siellä luki! IRMA
HUHHUH.....
Kuinka jäätävät fiilikset siitä tuli.......

"NÄIN EI KÄY KUIN ELOKUVISSA"





T:Klani

RASISTI!

Hei rakkaat lukijat!

Luin eräänä päivänä ihmisten kirjoituksia kaljuista, ja silmiini PISTI erittäin asiaton teksti, joltain keskustelupalstalta! 

Tässä kyseinen teksti :

marjutti 02.05.2010 21:40

Kummipoika kävi kylässä.Kolmekymppinen nuori mies.
Katsoin,että hänellä oli aavistuksen verran harva kohta päälaellaan.
En rohjennut hänelle siitä mainita,mutta hän itse otti asian puheeksi ja kysyi,tiedänkö minä,millä pysäyttäisi hiusten lähdön.
Jostain olen kyllä lukenut,että lääkärin kautta jotain reseptilääkettä olisi saatavilla,mutta en muista,oliko se jostain tietystä syystä kaljuuntumiseen,koska siihenkin on monia syitä.
Tietääkö teistä kukaan? Tarvitseeko varata aika jollekin erikoislääkärille,
vai hoituuko vaikka terveyskeskuksen kautta.
Pojan suvussa hiusten harvenemiset ovat alkaneet vasta 60v. jälkeen.

......................................

Pistää miettimään, että mikä ihmisiä vaivaa? Kuinka voimme hyväksyä tämän kaltaista käytöstä? Missä on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus? Ihmisiä me kaljutkin olemme! Kyseessä on jonkin sortin rotuerottelu! Kyllä kaljuille pitää saada adoptio-oikeus! Huolestuneena joudun toteamaan, että todennäköisesti kaljujen ihmisten työpäivät alkavat olla takana, ja aika on siirtyä kelan agentiksi... Onko tähän lukkoon avainta? Avain taitaa  olla tämä :

Jaksamisia elämäänne. Elämme vaikeita aikoja. Koskaan ei ole liikaa ystäviä. Muistakaa se! 

T: Järkyttynyt Klani

SKINHEAD voittaa!

Hei rakkaat lukijat!

Olen elänyt täysillä viimeksi aina, mutta silti eilen kotiin kävellessäni tajusin yhden seikan!
Kävelin alas postin alamäkeä, kun takaani ajoi pyörällä pikkupoika, joka lauleskeli "PAPPA-PAA-PAPPA-PAA!" Joskus tiedättekö tulee sellainen tunne, että voi kun minäkin voisin... Ajatuksesta viidenteen

Eilen minulla oli myös varkki-illassa opetusvastuu.. voitte kuvitella kuinka sen ikäiset tenavat kiinnitävät erityistä huomiota Kaljuihin! Kyllä siitä sai kuulla koko illan ajan! Kostin sitten tämän pelaamalla pingistä kokoajan ihan tosissaan MURSKATEN heidät siinä! Opetus? - Jos ryppyilet vanhemmalle kaverille niin saletisti tulee Pingiksessä ns. lannoitetta niskaan!

Kaiken lisäksi kalju tuntuu nykyään erittäin hyvältä! Vielä saa kuulla, että "SKINHEAD!" Jeaah...
Ehkä olen SKINHEAD.. Ehkä pitäisi hankkia uusia ystäviä, jotka ovat lajitovereitani.. Siten sulautuisin joukkoon erityisen hyvin! Ehkä minun tulisi todella hankkia kiitos-paita tai lokinpaska-housut?

T. Nyt jo pieni sänkipää

Uusi Kuu

Hei rakkaat lukijat! On kulunut jo tovi viime kirjoituksestani, joten olen kerennyt miettiä elämääni monesta eri näkökulmasta. Tässä muutamia näkökulmia:

Olen hyvin onnekas, kun voin ajella pääni kuliksi omasta vapaasta tahdostani, kenenkään pakottamatta.
Hiukset ovat toki kasvaneet jo hieman, mutta ei välttämättä merkille pantavaa määrää.
Saan olla onnellinen, kun voin itse päättää omasta hiustyylistäni, sillä tiedän tapauksia, joissa henkilön hiuksista on päättänyt ystävä, vanhempi tai puoliso.

Tiedän myös, että hukseni eivät ole kovinkaan monen ihmisen makuun..
Pilkkaa saan kuulla hyvin usein.. monesti päivässä... Kuinka kauan minulla on aikaa? Kuinka kauan minun täytyy vielä jaksaa? Miten minä jaksan tämän kaiken? Yhteiskunta luo minulle paineita kokoajan, hiusmainoksia pyörii televisiossa, ystäviäni pyydetään hiusmalleiksi.. Entä minä? Milloin tulee minun vuoroni? Milloin koittaa minun aikani? Milloin kaikki tämä on vihdoin ohi? En tiedä.. Mutta aion pitää ajatukseni positiivisina ja katsoa tulevaisuuteen! Sillä vielä joskus! Vielä jonain päivänä! Jossain erityisessä tilanteessa! Saan olla erityisen tyytyväinen! Sillä minä olen voittaja! Minä voitin yhteiskunnan painostuksen ja ajoin kaljuksi!

Kaiken lisäksi .... Kyse on Uuden alusta. Jos kyse ei olisi uuden alusta, en totisesti olisi tehnyt tätä! En olisi uhrannut paljon puhuttua takatukkaani laatuinensa, mutta "Uuden alku" on käsite, joka sai minut tekemään tämän ratkaisun! Ja voin vilpittömästi kertoa teille, että taidan nähdä valon..

YESTERDAY

Eilen oli hieno ja epähieno päivä, kaljuun olen kerennyt hyvin jo tottua. Eilinen oli kuitenkin ensimmäinen päivä kun kaljulleni naurettiin päin nassua.. Tulin betskun perjantaisalibandyyn pukukoppiin, Liiri avasi oven, katsoi hetken hölmistyneenä, ja siinä samassa hän purskahti tavattomaan nauruun "KALJU". Kun menin pelikentän puolelle oli vastassa rakkaat veljeni Little drummerboy sekä Tohtori, erityisesti mieleeni jäi tohtorin kommentti: "mitäs syöpäpotilas?". Tämä kaikki saattaa kuulostaa teistä hyvin hupaisalta jne. mutta ennen kaikkea se oli traagista.. Oli kaljusta eilen hyötyäkin! Päätimme mennä kahden nimeltä mainitsemattoman ystäväni kanssa, sitten illemmalla KooKoon peliin, katsomaan ammattilaisjääkiekkoa. Ollessamme lippujonossa tajusin, että kykenen hyödyntämään klania! Kun minun vuoroni tuli tokaisin "Yksi varusmies" ja vedin karvalakin pois päästäni niin, että kaljut tuli esiin ,että napsahti! Pääsin siis sisään varusmieslipulla! It made my day. Eilen minulla oli myös elämäni ensimmäinen migreeni kaljupäänä! ei tarvinnut edes pirjota....  Parasta kyllä koko päivässä oli kun sai kuulla, että näyttää Urho Kalevi Kekkoselta!

UUSI PÄIVÄ - UUDET KUJEET - KALJU PÄÄ

Tänään heräsin klo 9:00 herätysäänenä oli Theocracyn "Writing in the sand". Mikään ei harmita niin paljon kuin se, että biisi jää aina kesken.. se soi minuutin ajan ja sitten loppuu... Tänään kaljuani ei kutittanut aamulla, itseasiassa se tuntui jopa hieman lämpöiseltä. Lähdin musiikkiopistolle autolla klo 9:45 oli aivan kuin olisi avantoon astunut, kun kuula oli jäässä saabin penkillä... En voinut pitää vasta hankittua KARVALAKKIA, sillä se peittäisi sokeat kulmat.. Saavuttuani musiikkiopistolle tapasin heti ulkona opettajani, hän on ainoa, joka on kehunut uutta HIUSTYYLIÄNI! Voitte varmasti kuvitella, miten hyvältä se tuntuu, kun joku kehuu pääsi muotoa . Toisaalta eilen taas satoi niin sanottua lanoitetta niskaani, kun kuulin, että hiukseni ovat aivan hirveät ja että kaikki kunnioitus minua kohtaan on mennyt.
Olisiko sittenkin ollut viisaampaa pitää vanha TAKATUKKANI?
Tämän kaiken keskellä joudun miettimään oliko tämä kaikki, mitä joudun kestämään kaiken arvoista?
VASTAUS:
Todellakin on kaiken arvoista, sillä kyse on tietenkin....
UUDEN ALUSTA!

Kaljukeli - kylmäkeli

Tänään lähdin käymään ulkona. Ulkona oli kylmä joten laitoin paljon vaatteita päälle...

Ainoa mikä unohtui oli päähine... voitte varmasti kuvitella kuinka nahkakuulaani paleli...

Löysin tähän vain yhden ratkaisun: 

"UUDEN ALKU"

Olen elänyt nyt jo kaksi päivää ilman hiuksia,
monet teistä varmasti ihmettelevät, ja ehkä kysyvät;
MIKSI?
Jotkut teistä tietävät motiivini toiset taas eivät ja joillekin olen luvannut kertoa motiiveistani.
VASTAUS?
Hyvin yksinkertainen, kyse on uuden alusta.
Käänsin näin siis uuden sivun elämässäni, jättäen taakseni yhden asian jos toisenkin.
Näistä kyseisistä asioista en kerro sen enempää tässä blogissa, vaan keskityn blogissa kertomaan kokemuksiani tässä yhteiskunnassa, ilman hiuksia.